Torstai-iltana runoiltiin Ruosufestivaaleissa. Ohjelmassa oli runopubi ja ruonolausuntamestarina Erpo Heinolainen. Ohjelmassa oli myös keskustelu ruotsinsuomalaiseta kulttuurista.

Torstain lounastreffien vieraana oli Suomen kielen delegaation puheenjohtaja Tapio Tamminen….

… ja ruokalaistalla Raunon toivomuksesta höyryävän kuumaa makkarasoppaa.

Suomalaisesta lenkkimakkarasta valmistettua.



Tapio Tamminen kertoi delegaation toiminnnasta ja hallintoalueen rahoituksesta.

Hän kertoi myös, että Uumajan kunnan sivuilta voi nykyään lukea uutisia suomeksi.

Iltaruokailuun oli kerääntynyt myös tuttuja kasvoja, tässä Jaakko ja Kaarina Honkanen.




Seija Dahlgren ja Mirjami Kiviniemi.

Erpo Heinolainen esitti iskelmäteksteistä koostetun sikermän ”käyttöruonoutta”



Ulla Rantapää esitti Eino Leinon runon hiihtäjästä.

Pirkko Hirvonen luki kirjoittamansa runon Pohjoisen matkasta.

Marjatta Forsells esitti myös runon.

Runonlausunnnan lisäksi oli tapetilla keskustelu ruotsinsuomalaisuudesta ja ruotsinsuomalaisesta kulttuurista. – Ruotsinsuomalaisuus on sitä, että tuntee itsensä ruotsinsuomalaiseksi, edottivat Kim Borg ja vasta Suomesta Uumajaan muuttanut Erpo Heinolainen. – Sitä, milloin tulee ruotsinsuomalaiseksi ei voi määrittää ajassa tai paikassa. – Se on oma tunne kuuluvuudesta tiettyyn ryhmään.
Ruotsinsuomalainen kulttuuri perustuu kaksoisidentiteettin. Voit olla yhtä paljon kotona Suomessa tai kotona Ruotsissa, ehdotti Pirkko Hirvonen. – Ruotsinsuomalainen kulttuuri on kaipuuta, ehdotti Kaarina Honkanen. Kummassa maassa sitä onkaan, kaipaa siihen toiseen maahan. – Ruosinsuomalainen kulttuuri näkyy ja Ruosufestivaalin ohjelmassa, maanantain keskustelutilaisuudessa, se on silta Suomeen, ehdotti Erpo Heinolainen.

Kaipuun kulttuuria, tunnetta kuulumisista eri paikkoihin ja sellaisena silta ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden välillä. Olisiko se sitä?

Hyviä ajatuksia. Keskustelu jatkuu 10.5.