Kansallista veteraanipäivää on vietetty Lapin sodan päättymisen vuosipäivänä 27.4. vuodesta 1987 lähtien. Juhlapäivää kunnioitetaan juhlaliputuksella ja elossa olevien sotaveteraanien muistamisella. Kunnissa vietetään juhlatilaisuuksia, joita veteraanijärjestöt järjestävät yhteistyössä seurakuntien, puolustusvoimien, kansalais- ja maanpuolustus-järjestöjen, nuorisojärjestöjen ja eri paikallisten yhteisöjen kanssa. Joka vuosi on myös yksi valtakunnallinen päätapahtuma.

Veteraanien asiat olivat sodan jälkeen Suomelle monin tavoin arka asia. Vasta 1980-luvulla, kun valtaosa sodassa olleista oli jo siirtynyt eläkkeelle, sodan aiheuttamat ristiriitaiset tunteet olivat selkiytyneet niin, että voitiin ehdottaa kansallisen veteraanipäivän ottamista mukaan suomalaiseen juhlakalenteriin. Veteraanipäivän nimeäminen oli valtiovallan tunnustus maan itsenäisyyden puolustajille.

Sotaveteraanit osallistuivat Suomen sotiin vuosina 1939–1945. Talvisota käytiin 30.11.1939–13.3.1940, Jatkosota 25.6.1941–19.9.1944 ja Lapin sota 15.9.1944–27.4.1945. Rintamalla kului monilta yli 5 vuotta ja moni kokikin menettäneensä siellä parhaan ikävaiheensa ja terveytensä.

Sotiemme veteraaneja voidaan pitää kunniakansalaisina. He osallistuivat taisteluihin rintamalla ja puolustivat isänmaamme itsenäisyyttä ja vapautta. Sotiimme osallistuneiden miesten ja naisten yhteiskunnallisten etujen valvomisesta ja sotaveteraanien kuntoutuksesta huolehtivat nykyisin eri veteraanijärjestöt.   Kansallinen veteraanipäivä on vakiintunut liputuspäivä.   Jo 1920-luvulla perustetusta Lotta Svärd -järjestöstä tuli sota-aikana osa puolustusvoimia.